maanantai 26. tammikuuta 2015

Oikean lääkärin metsästys ja laparoskopia

Syyskuussa 2014 alkoi oikean lääkärin metsästys. Tähän aikaan ravasin lääkärissä noin kerran viikossa kunnes oikea lääkäri löytyi. Tehokkaana naisena otin heti selvää mitkä yksityiset tekisivät laparoskopioita eli leikkaisivat endometrioosia. 
"Laparoskopia eli vatsaontelon tähystys on yksi yleisimmistä endometrioosin diagnostiikassa ja hoidossa käytetyistä toimenpiteistä. Tähystys tehdään nukutuksessa leikkaussaliolosuhteissa." -Endometrioosiyhdistys (Lähde)
Varasin ajan Mehiläisen Teija Alangolle. Mehiläisellä todettiin jo kolmannen kerran, että oikeassa munasarjassa näkyi endometriooma. Vaikka diagnoosi oli tehty jo muualla, halusivat kaikki lääkärit vielä varmistaa asian itse. Lääkäri teki saman tien vakuutusyhtiölle maksusitoumuspyynnön. Seuraavana päivänä vakuutusyhtiöstä soitettiin, että maksusitoumus on hyväksytty mutta vakuutusyhtiö korvaisi leikkauksen ainoastaan Terveystaloon. Olisin tietysti voinut ensimmäiseksi ottaa selvää mitkä laitokset ovat vakuutusyhtiön kumppaneita mutta tehokkuus vei voiton tässä asiassa. Terveystalosta valitsin Minna Kaukon, joka on endometrioosin hoitoon erikoistunut gynekologi, hyvin tunnettu ja myöskin yksi Endometrioosiyhdistyksen asiantuntijalääkäreistä. Minna varasi minulle saman tien leikkausajan, hänen normaaleista leikkauspäivistä poiketen. Minnan kanssa koin heti sielujen sympatiaa ja sain häneltä ensi hetkestä lähtien yksilöllistä ja lämmintä asiakaspalvelua.


Yhdistyksellä on paljon hyödyllistä materiaalia.

Nyt kun pahin järkytys oli takanapäin pyysin, että Minna selittäisi minulle mistä koko endometrioosissa on kyse. Näihin aikoihin olin myös itse etsinyt endosta paljon tietoa ja liittynyt Endometrioosiyhdistyksen jäseneksi. Yhdistykseltä sainkin tervetulopaketissa erittäin paljon hyödyllistä informaatiota sairaudesta ja leikkaukseen valmistautumisesta toipumisaikaan asti.
"Endometrioosi on alidiagnosoitu ja alihoidettu yleinen nuorten naisten invalidivoiva sairaus. Se on kohdun limakalvon pesäkesirottumatauti, jota sairastaa arviolta 7-10 % hedelmällisessä iässä olevista naisista. Endometrioosissa kohdun limakalvon kaltaista kudosta kasvaa kohdun ulkopuolelle esimerkiksi munasarjoihin, munanjohtimiin sekä kohdun, suolen ja virtsarakon pinnoille. 
Endometrioosipesäkkeet käyttäytyvät samantapaisesti kuin kohdun limakalvo. Ne reagoivat kuukautiskierron mukaiseen estrogeenitason nousuun ja laskuun. Estrogeenitason kohotessa pesäkkeet paksuuntuvat, mutta väärässä paikassa kasvava kudos ei pääse poistumaan elimistöstä vuotona. Vatsaontelossa vuotava veri ärsyttää ja tulehduttaa viereisiä kudoksia, jonka seurauksena voi muodostua arpikudosta ja elimiä toisiinsa liimaavia kiinnikkeitä. 
Endometrioosi aiheuttaa kroonista kipua, heikentää sitä sairastavan elämänlaatua ja aiheuttaa lapsettomuutta. Endometrioosi on uusiutuva, krooninen sairaus. Lopullista parantavaa hoitoa ei sairauteen ole vielä löytynyt, mutta oireita voidaan hoitaa muun muassa tulehduskipulääkkeillä, hormonilääkkeillä tai leikkauksella.
Oireet 
  • runsaat ja/tai kivuliaat kuukautiset 
  • kipu ja/tai tiputteluvuoto ennen kuukautisia 
  • välivuodot 
  • krooninen kipu alavatsan, sukupuolielinten ja/tai lantion alueella 
  • yhdyntäkipu tai kipu välittömästi yhdynnän jälkeen 
  • tärinäkipu 
  • selkäkipu 
  • iskiaskipu 
  • tihentynyt virtsaamistarve ja/tai kipua virtsatessa
  • suolen toiminnan häiriöitä ja/tai kipua ulostaessa 
  • pahoinvointi 
  • hiivatulehdukset 
  • krooninen väsymys  
  • lapsettomuus"
-Endometrioosiyhdistys (Lähde)

Sairaus. Olen siis sairas. Elinikäisesti. 

Leikkauspäivä saapui ja se oli 15.10.2014. Työt olin järjestänyt niin, että pystyin olemaan poissa ainakin 10 päivän ajan mitä sairaslomaa kirjoitettaisiin. Mieheni vei minut kello 8 aamulla Terveystalon leikkausosastolle. Olimme ajatelleet, että hän olisi kanssani niin kauan kunnes minut vietäisiin leikkaussaliin mutta yllättäen hänet käännytettiinkin heti ovella pois. Sisään minut kuitenkin otti tosi mukavan oloinen nuori nainen, joka opasti vaihtamaan päälle sairaalavaatteet. Lääkärikin tuli heti moikkaamaan ja selostamaan miten leikkaus etenisi. Sain myös esilääkityksenä rauhoittavaa ja särkylääkettä. Varauduin siihen, että joutuisin odottelemaan koska leikkaus oli sovittu alkavaksi klo 9. Menin sängylle makuulle ja otin kirjani esiin, ehdin lukea kirjastani noin viisi lausetta ja nekin kahteen otteeseen kunnes koko leikkaushenkilökunta tuli hakemaan minua saliin. Ajattelin, että onpas hyvää palvelua. Kävelin leikkaussaliin itse ja leikkauspöydällekin kiipesin ihan omin voimin. Hoitaja kysyi nimeäni ja henkilötunnustani sekä lääkeallergioita. Allergioita kysyttiin moneen otteeseen. Seuraavaksi anestesialääkäri tökkäsi kanyylin oikeaan käteeni ja sanoi: ”nyt alkaa nukuttamaan, nuku hyvin”. Ehdin ajatella: ”kyllä minä jaksan vielä pitää silmiä auki”, kunnes ne painautuivat väkisin kiinni.


Suosittelen lukemaan Alexander Loydin ja Ben Johnsonin Paranemisen avaimen.

Heräsin. Kello oli noin 11-12. Hoitaja tuli heti katsomaan ja kyseli oloani. Sekavana muistan vastanneeni: ”ihan kun olisin vaan nukkunut koko ajan”. Terveystalossa ei kipulääkkeitä säästelty ja se oli onni. Sain kanyylin kautta kipulääkettä todella monta kertaa. Lääkärikin tuli jossain vaiheessa kertomaan, että leikkaus oli mennyt tosi hyvin. Kaikki lääkärit olivat nähneet ultrassa vain sen yhden munasarjan endometriooman mutta tautia olikin löytynyt lopulta molemmista munasarjoista, kohdusta, rakosta, maksasta, vatsasta, pernasta… – you name it, I have it! Lääkäri totesi ”ei ihme, että olet ollut kipeä”. 
Leikkaus on ainoa tapa saada varma endometrioosidiagnoosi. -Endometrioosiyhdistys (Lähde)
Kanyyli on aika mainio keksintö.
Olin koko leikkauspäivän ihan hirveän väsynyt. Silmät ei pysyneet auki edes ruisleipää syödessä. Yritin syödä yhtä ruisleivän palaa kaksi tuntia. Mehua sain juoda viinilasista. Hoitajat arvioivat miehelleni, että pääsisin kotiin samana päivänä klo 15-18 välillä kunnosta riippuen. Vessahätää piti kuitenkin odotella ennen kuin hoitajat uskalsivat päästää kotiin. Vessahätä tuli ja olin valmis kotiinlähtöön klo 19 aikoihin. Yksi kriteeri oli vielä, että saisin itse puettua vaatteet päälle. Siinä kolmas kerta toden sanoi. Ensimmäinen ja toinen yritys tyssäsi siihen kun alkoi heikottamaan niin paljon, että piti mennä takaisin sänkyyn makaamaan. Ehdin jo ajatella, että tämä ei voi olla totta, miten voin olla näin huonossa kunnossa. Mieheni tuli hakemaan ja hoitaja kuskasi minut autolle pyörätuolissa. Kotimatka piti ajaa hissukkeen koska kaikki töyssyt tuntuivat kropassa tosi ikäviltä. Kotiin päästyäni nukahdin heti. Tästä alkaisi uusi, leikkauksen jälkeinen, elämä endon kanssa.

Kotona väsyneenä toipilaana Venla-kisu vieressä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti