tiistai 10. helmikuuta 2015

Ensimmäinen yö kotona ja sairasloma

Leikkauksen jälkeen olin väsynyt monta päivää. Vatsa turposi leikkauksesta seuraavan yön aikana niin, että näytti kuin olisin ollut raskaana. Tuska. Seuraavat päivät ja yöt olivat hirveitä. En pystynyt läheskään aina halutessani kääntymään sängyssä, joten aina oli jompikumpi kylki puutunut. Kääntyminen kyljeltä toiselle kesti joka kerta muutama minuutti. Surkuhupaisin juttu kääntymisessä oli se, että aina kun vaihdoin kylkeä niin tuntui siltä että sisäelimet valahti toiselle puolelle kroppaa. Endoa oli ollut sisäelinten ympärillä niin paljon, että nyt leikkauksen jälkeen elimet olivat saaneet enemmän tilaa. Lisäksi vatsassa oli vielä tutkimuskaasua, mikä tietysti sekin vaikutti asiaan.
"Toimenpiteessä vatsaan tehdään kahdesta neljään noin puolen senttimetrin mittaista viiltoa, joiden kautta kamera ja leikkausinstrumentit viedään vatsaonteloon. Vatsaonteloa laajennetaan tutkimuskaasulla paremman näkyvyyden saamiseksi." -Endometrioosiyhdistys (Lähde)
Mahaan tuli kolme viiltoa.

Tuosta kaasusta aiheutui hartiapistos, jonka piti mennä muutamassa päivässä ohi mutta minulla se oli viikon. Se oli kuin erittäin jumissa olleet hartia ja lapaluu. Hartiapistokseen ei auttanut mikään särkylääke.
"Hartiapistos johtuu tutkimuksessa käytetyn kaasun (hiilidioksidin) aiheuttamasta palleahermonärsytyksestä. Oire on vaaraton, mutta kiusallinen." -Endometrioosiopas (Lähde)
Hoitaja neuvoi sairaalassa, että kipu ei edistä paranemista ja kipulääkettä tulisi ottaa 3-4 tunnin välein. Tein kuten käskettiin. Optimisena ihmisenä olin ajatellut, että pärjäisin seuraavan päivän yksin kotona. Ajatukseni osoittautui todella vääräksi ja tajusin sen jo nukutuksesta herättyäni. En ollut yksin ensimmäiseen viikkoon koska tarvitsin taluttajan jokaiselle askeleelleni. Aika nopeasti lähdin kuitenkin liikkeelle koska sitä suositeltiin. Kävelin tuettuna kilometrin ja siinäkin kesti tunti. Ihan kauheata! Ajattelin, että tämä ei voi olla todellista! Onneksi pidän fyysisestä kunnostani huolta.

Nopeasti ilmeni ettei 10 päivän sairasloma riitä toipumiseen. Pyytämällä sain viikon lisää. Olen ymmärtänyt, että 10 päivän sairasloma annetaan ei-fyysistä työtä tekeville mutta itse en ihan ymmärrä tuota kriteeriä. Mielestäni työn fyysisyys ei määrittele sairasloman pituutta. Jokaisessa työssä rasittuu omalla tavallaan ja ihan pelkkä työmatkakin voi olla suuri voimanponnistus.

Venla oli aina vierellä <3
Ystävät ja sukulaiset ovat maailman ihanimpia: minulle tuotiin karkkia, suklaata, muffinsseja, sämpylöitä, suklaakakkua, omenapiirakkaa, kukkalähetys, kortteja ja lisää kukkia. En ole ikinä tuntenut oloani niin rakastetuksi. Mieheni oli paras tuki ja turva, puunasi, putsasi, antoi lääkkeitä, teki ruokaa. Venla-kissa makasi joka päivä vieressäni ja halusi mahankin päälle parantelemaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti