Endometrioosi ei välttämättä tarkoita lapsettomuutta

Kirjoituksissani on ollut melkoinen tauko. Olen ollut viime aikoina erittäin väsynyt ja kokenut uusia tuntemuksia kehossani, jotka ovat vieneet aikaani ja energiaani. Vaikka tämä alkuun kuulostaakin ikävältä, niin tilanne on itseasiassa täysin toisinpäin: olen raskaana!

Endometrioosiani hoidettiin leikkauksen yhteydessä asetetulla Mirena-hormonikierukalla. Hoitoa täydennettiin vielä kaksi kuukautta leikkauksen jälkeen päivittäisen alavatsakivun takia Cerazette-minipillereillä. Tämä yhdistelmä ei auttanut kipuihin toivotulla tavalla ja koin kipuja arjen ja työn lomassa myös koko Thaimaan lomamme ajan loppuvuodesta 2014. Lisäksi minipillerit saivat mieleni hyvin alakuloiseksi ja nuorten mielenterveysseuraa johtavana henkilönä säikähdin asiaa niin paljon, että aloimme pohtimaan mieheni kanssa mikä voisi olla seuraava ratkaisu.

Tämän pienen ihmeen on laskettu saapuvan sulostuttamaan päiviämme 1.1.2016.

Lähdimme tammikuun lopulla mökille pohtimaan tilannettamme ja päädyimme siihen, että jätämme kaiken hormonaalisen hoidon pois. Teimme siis päätöksen, että kokeilemme jos tulisin raskaaksi. Hoitava lääkärini arvioi meille 70 % mahdollisuuden raskautumiseen ja 50 % mahdollisuuden siihen, että endometrioosin haitalliset oireet häviäisivät raskauden jälkeen. Saimme myös tiedon että jos raskautumista ei tapahtuisi puolen vuoden aikana, pääsisimme hedelmöityshoitoon. Normaalisti hedelmöityshoitoa harkitaan vasta vuoden yrittämisen jälkeen, mutta endometrioosipotilailla odotusaika puolitetaan.

"Endometrioosi heikentää hedelmällisyyttä usealla eri mekanismilla. Niiden aiheuttamat muutokset voivat esimerkiksi heikentää munasolujen ja alkioiden laatua sekä haitata alkion kiinnittymistä kohdun limakalvolle. Tästä huolimatta suuri osa endometrioosipotilaista tulee spontaanisti raskaaksi, mutta mitä vaikea-asteisempi tauti on, sitä useammin tarvitaan lapsettomuushoitoja." -Potilaan lääkärilehti (Lähde)

Tuo 70 % mahdollisuus oli mielestämme tilanteeseeni nähden todella hyvä kun ajattelee miten laajalle tauti oli levinnyt. Uskon kuitenkin, että leikkauksessa tehty siivous ja se, että molemmat munanjohtimet olivat auki edesauttoivat raskautumista huomattavasti. Vaikka Endometrioosiyhdistykselle tehty opinnäytetyö osoittaakin toisin, olen erittäin optimistinen 50 % "paranemismahdollisuuteen", sillä äidilläni kivut katosivat raskauden jälkeen. Onhan endometrioosikin perinnöllinen, joten miksei tämäkin asia.

"Suurin osa vastaajista koki endometrioosista johtuvia kipuja ennen raskautta.Raskauden aikana kiputuntemuksia esiintyi kolmanneksen vähemmän kuin ennenraskautta. Yli puolet vastaajista kertoi, että kivut ja oireet palasivat vielä voimakkaampina kuin mitä ne olivat olleet ennen raskautta. Lisäksi suurin osa vastaajista kertoi raskauden jälkeisen kiputuntemuksen olleen samankaltaista kivun tunnetta kuin ennen raskautta ja raskauden aikana." -Endometrioosiyhdistykselle tehty opinnäytetyöä (Lähde)

Onneksemme kuukautiseni alkoivat heti helmikuun puolella ja otimmekin heti ovulaatiotikut käyttöön. Huhtikuun lopulla huomasin olevani erittäin väsynyt kipeine rintoineni ja neljän positiivisen raskaustestin jälkeen aloimme jo uskomaan raskauden olevan todellista. Tulin siis toisesta kuukautiskierrosta raskaaksi. Uskomatonta!

Tikkuun pissattiin aika monta kertaa ennen kuin uskottiin.

Yllä olevien oireiden lisäksi olen jo kokenut monia muita raskauteen liittyviä ei-niin-miellyttäviä oireita, mutta ne kaikki kuuluvat asiaan: antaa tulla vaan kaikkia oireita niin tiedän olevani raskaana. Endometrioosin takia - tai ansiosta -  osaan arvostaa raskaaksi tulemista, olemista ja tulevaa pienokaista enemmän kuin ilman "endoa". Nyt kun olemme nähneet pienen ihmeemme televisioruudulta ja raskauden ensimmäinen kolmannes on ohi odotan innolla paljon luvattua raskaushehkua ja pyrin nauttimaan odotuksesta tässä hetkessä.

Meidän kohdalla sattui suuri onni, että endosta huolimatta raskaus onnistui luonnollisesti. Kaikille ei ikävä kyllä käy samoin, edes hedelmöityshoidolla, vaan endo saattaa estää raskaaksi tulemisen lopullisesti. Olimme mieheni kansssa keskustelleet jo paljon tästäkin vaihtoehdosta, ja suosittelen samaa kaikille endosiskoilleni: varaudu pahimpaan, toivo parasta. En tarkoita tätä pessimistisellä tavalla: jos raskautuminen ei onnistu, kannattaa muistaa että maailmassa on kaukana ja lähellä paljon lapsia jotka ovat ilman rakastavia vanhempia ja turvallista kotia. Jos endometrioosi evää raskautumisen mahdollisuuden, voi se toisaalta antaa mahdollisuuden luoda perhettä toisella tavalla. Adoptio ei missään nimessä ole yhtään huonompi tai vähemmän arvokas vaihtoehto.

Nyt aiomme mieheni kanssa ottaa kuitenkin kaiken raskaudestani irti! Työhuone muutetaan lastenhuoneeksi, takapihan käyttämätön hiekkalaatikko kunnostetaan ja Venla-kisua ruvetaan siedättämään lähipiirin vauvoilla. Oi autuutta!

Tiesitkö tätä?

Minulle on usein endometrioosin yhteydessä tullut tunne "kun mikään ei enää yllätä". Tästä koko jutusta on joskus tosi vaikea kertoa siitä kysyville kun tuntuu, että aina jää jotain sanomatta. Kyseessä on niin monisyinen ja monimutkainen sairaus. Siksipä sainkin idean tähän bloggaukseen.

Seuraavaksi listaan muutamista asioista, jotka ovat yllättäneet minut täysin matkallani endometrioosin kanssa:

• endometrioosia voi olla myös navassa milloin kuukautisveri tulee pois navan kautta ja usein leikkauksessa siivotaan koko napa pois
• endometrioosi voi levitä myös keuhkoihin ja sydämeen
• endometrioosi leviää kuin syöpä
• endometrioomat eli munasarjakystat voivat puhjeta ja aiheuttaa vuodon vatsaonteloon (kuten minulle on käynyt monta kertaa)
• endometrioosi voi periytyä myös miehen kautta
• endometrioosia sairastavilta kysytään usein "oletko raskaana" vaikka kyseessä on todella kiusallinen vatsan turvotus
• immuunijärjestelmä on heikentynyt ja siksi sairastavilla on herkästi muitakin sairauksia
• raskaus voi lieventää oireita 50 % tapauksista
• syvät endometrioosipesäkkeet aiheuttavat kipua kasvaessaan hermojen viereen tai sisään
• endometrioosikiinnikkeet voivat kiinnittää elimiä toisiinsa, joka erityisesti suolen yhteydessä on kivuliasta
• kipu voi kroonistua ja potilas voi kipuilla vaikka endometrioosia ei varsinaisesti enää löydy esim. leikkauksen jälkeen
• vaikka kohtu ja munasarjat leikattaisiin pois niin silti oireita voi esiintyä eli endometrioosi ei voi parantaa radikaalillakaan leikkauksella
• kansainvälisissä tutkimuksissa on löydetty viitteitä endometrioosin ja hermojen poikkeavan rakenteen yhteydestä endometrioosiin, ja endometrioosia sairastavilla naisilla on todettu esiintyvän enemmän kipuhermoja kuin terveellä naisella. Lisäksi joidenkin tutkimusten mukaan endometrioosipotilaan kohdun limakalvolla ja lihaskerroksessa on kipua aiheuttavia hermosäikeitä, joita ei ole terveellä naisella
• noin 50%:lla endometrioosipotilaista esiintyy lapsettomuutta ja endometrioosi löytyykin usein juuri lapsettomuustutkimusten yhteydessä
• tyttövauvoilla voidaan nähdä indikaatioita siitä, että endometrioosi voi puhjeta. Tyttövauvoilta tulee pientä verenvuotoa muutaman päivän ikäisenä, joka on täysin normaalia. Jos vuoto ei pääse ulos saattaisi se olla yksi selitys endolle.

Hurjaa, eikö totta? Lähteinä tässä jutussa on käytetty omakohtaisia ja kanssasisarteni kokemuksia sekä Endometrioosiyhdistyksen nettisivuja.

Minä ja turvonnut mahani tällä viikolla.

Tänään pukeuduttiin keltaiseen: tiedätkö miksi?

"Endometrioosiyhdistys on valtakunnallinen potilasyhdistys, jonka tehtävänä on edistää endometrioosia sairastavien hyvinvointia.  Yhdistys tarjoaa vertaistukea endometrioosia sairastaville ja heidän läheisilleen, sekä lisää yleistä tietoutta endometrioosista." Lähde.

Arpi. Yksi niistä kolmesta.

Luonnollisesti tutustuin Endometrioosiyhdistyksen toimintaan heti diagnoosin saatuani. Ihan ensimmäiseksi liityin Facebookin Endometrioosittaret-vertaistukiryhmään (https://www.facebook.com/groups/endometrioosittaret/). Työni puolesta tarjosin myös apuani RAY-rahoitteisen kehittämisprojektin suunnitteluun, jonka kohderyhmänä olisivat nuoret naiset. Melko nopeasti tapasin yhdistyksen puheenjohtajan Danan, joka pyysi minua mukaan suunnittelemaan endometrioosiviikkoa.

Valtakunnallista endometrioosiviikkoa vietetäänkin tällä viikolla ja viikon pääteemana on ”Voimakas kuukautiskipu ei ole normaalia, eikä sen kuulu olla osa naisen elämää”. Endometrioosiviikon tukijana toimii kansanedustaja Sari Sarkomaa.

Endometrioosista aiheutuneet kustannukset ovat hyvin mittavat yhteiskunnan kannalta. Voimakkaat kivut johtavat koulu- ja työpoissaoloihin ja rajoittavat harrastuksia sekä normaalia sosiaalista elämää. Noin puolella naisista, joilla on lantion alueen kipuja tai lapsettomuutta todetaan endometrioosi. Kansainvälisesti on tutkittu endometrioosin vaikutusta naisen ja yhteiskunnan talouteen ja keskimäärin vaikutus on vuosittain noin 10 000 € / endometrioosia sairastava nainen. Euroopan tasolla on arvioitu, että endometrioosin hoidon rahallinen kustannus nousee vuosittain jopa yli 10 miljardiin euroon.

Viikko alkoi hienosti jo sunnuntaina kun Aamusydämellä -ohjelmassa oli kaksi endometrioositarta kertomassa oman tarinansa. Ohjelma on katsottavissa Yleareenasta, http://areena.yle.fi/tv/2467078?ref=leiki-arp. Ja artikkeli luettavissa Ylen sivuilla, http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/03/19/aamusydamella-endometrioosi. Asia elää sydämessäni niin vahvasti, että muutama kyynel vierähti ohjelmaa katsoessa. Ohjelmalla oli 283 000 katsojaa, joka on aivan mieletön määrä! Ohjelman seurauksena Facebookin vertaistukiryhmään on liittynyt jo vajaa sata uutta jäsentä. Odotamme pöhinän jatkuvan koko viikon ajan.

Ihanat huippumimmit toimistolla keltaisissaan! <3

Tämä maanantai on ollut Pukeudu keltaiseen -päivä, sillä keltainen on kansainvälisesti endometrioosin väri. Haastoin Facebookissa kaverini pukeutumaan keltaiseen ja työporukkamme kanssa sovimme pukeutuvamme keltaisiin väreihin. Olen aivan suunnattoman otettu siitä, että moni tarttui haasteeseen. Vanha koulukaverini oli jopa pukenut vastasyntyneelle vauvalleen keltaiset housut: sattumaa tai ei niin tulin siitä aivan super iloiseksi. Katsokaa nyt tuota kuvaa, sydän pakahtuu <3 Meidän Elina tuunasi kuvaan tekstit. Levitämme sanaa työmmekin puolesta tällä viikolla, sillä toimintamme tavoittaa niin monet nuoret, joiden on hyvä tietää tästä sairaudesta.

Lauantaina osallistumme mieheni kanssa Million Woman March kävelytapahtumaan endometrioositietoisuuden lisäämiseksi. Kävely on maailmanlaajuinen tapahtuma.

Endometrioosiviikon Facebook -ryhmässä pääset seuraamaan viikon tapahtumia, lisäämään omia julkaisuja ja kuvia sekä osallistumaan endometrioosiviikon tehtäväpassiin, https://www.facebook.com/groups/1380330288946003/.

Arvioidaan että 5-10% hedelmällisessä iässä olevista naisista sairastaa endometrioosia. Suomessa tämä tarkoittaa noin 60 000 - 120 000 naista. Tutkimusten mukaan 20% saattaisi olla oireettomia, joka tarkoittaisi että noin 48 000 - 98 000 suomalaista naista kärsii endometrioosista.
Pohdimme yhdistyksessä, että jos edes 10% tästä määrästä liittyisi yhdistyksen jäseneksi niin kuinka merkittävä potilasyhdistys meistä tulisikaan. Sekä taloudelliset että työvoimalliset resurssit riittäisivät hienosti tietoisuuden levittämiseen, vertaistuen monipuolistamiseen ja lisäämiseen sekä ennen kaikkea hoidon parantamiseen ja sitä kautta diagnoosiviiveen (6-9v) lyhentämiseen.
Tässä haastetta meille ja hieno pitkän tähtäimen tavoite!

Tuloksellista endometrioosiviikkoa niin sairastaville kuin heidän läheisilleen!

#endometrioosi #endometrioosiviikko

Mitä elämä haluaa opettaa?

Ymmärrämme vaikeiden asioiden opetukset kun suurin kriisivaihe on ohi tai jopa vasta vuosien päästä. Jotkut eivät näe opetuksia koskaan, sillä niiden ymmärtäminen vaatii meiltä pysähtymistä ja pohdintaa.

"Vaikeudet pyrkii synnyttämään meissä tietoisuutta. Vaikeudet opettaa aina, mitä elämä haluaa opettaa? -Tommy Hellsten.

Raaka, kivulias, yllättävä, hämmentävä. Kaipasin elämääni rentoutta, kiireettömyyttä, kauneutta, vähemmän stressiä, enemmän nauttimista. Kaipasin muiden ja itseni rakastamista, kiitollisuutta siitä mitä on, armollisuutta ja läsnäoloa itseäni kohtaan.

Sitten elämääni tulivat kaksi enkeliä: elämäntaidon valmentaja Carita sekä endometrioosi, joista tosin toinen demonin vaatteissa. Nämä kaksi ovat tuoneet elämääni niin paljon hyvää. He ovat saaneet minut pysähtymään, keskittymään itseeni ja omaan hyvinvointiini. He ovat saaneet minut pohtimaan omia arvojani ja voimavarojani. He ovat opettaneet minulle ettei elämää voi suunnitella, vaan on elettävä päivä kerrallaan, läsnä tässä hetkessä. He ovat auttaneet minua pääsemään eroon suorittamisesta. He ovat vahvistaneet parisuhdettani. He ovat opettaneet elämään epätietoisuuden kanssa.

Kirjallisuutta kannattaa lukea. Ne ovat täynnä upeita viisauksia.

Elämäntaidon valmennuksessa tehtyjen hyvin yksinkertaisten tehtävien, pohdintojen ja keskustelujen kautta olen oivaltanut todella paljon. Epävarmuus, riittämättömyyden tunne ja huono stressi ovat taakse jäänyttä elämää. Olen tullut armollisemmaksi itseäni kohtaan, saanut tukea ja arvokkaita neuvoja vaikeisiin asioihin. Usko itseeni on kohonnut. Nautin elämästäni, työstäni, perheestäni ja kaikesta tärkeästä ympärilläni paljon paljon enemmän. Valmennus on vaikuttanut erittäin positiivisesti myös parisuhteeseeni ja työelämään. Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä kiitollisuuden ja rakkauden määrää, joka Caritalle kuuluu.

"Elämäntaidon valmennus –Life coaching Carita Riiheläinen 

Elämäntaidon valmennuksen tehtävänä on auttaa etsimään tasapainoa ja selkeyttä elämään. Usein jo asioiden kohtaamien ja niiden äänen sanominen auttaa ihmistä oivaltamaan oman tilanteensa. Valmentajan tehtävänä on kuulla ihmisen oma kertomus elämästään, esittää tarkentavia kysymyksiä ja viedä keskustelua eteenpäin. Valmentaja kuuntelee, kartoittaa, kyselee ja kannustaa. Keskustelujen myötä asiakkaalle saattaa syntyä uusia oivalluksia ja näkökulmia omaan elämäntilanteeseensa. Elämäntaidon valmentaja on ikään kuin henkisen puolen personal trainer. 

Ihmiseen kohdistuu tänä päivänä paljon paineita ja tarpeita ja usein tuntuu, että elämä kuluu niihin vastatessa. Ihmisen on tärkeä hahmottaa onko tämä sitä, mitä itse haluaa ja mitkä asiat kokee itselle tarpeelliseksi. Tuntuuko kuin olisit hukassa kiireen ja velvollisuuksien keskellä? Tarvitsetko kenties apua ajankäytön hallintaan? Mietitkö kenties päivä toisensa jälkeen mitä minun pitää tehdä, ei sitä mitä haluan tehdä? Onko Sinulla mahdollisesti kadoksissa ajatus siitä, kuka minä olen, mitä minä oikeasti haluan, mitkä ovat ne arvot joiden mukaan haluan elää ja kuinka saavutan haluamani?  

Valmennus perustuu positiiviseen psykologiaan. Valmennus on innostavaa ja mukavasti eteenpäin vievää."

Elämäntaidon valmennus on ollut minulle kuin terapiaa vaikkei se sitä varsinaisesti ole. Olen sitä mieltä, että tämän tapaista edistävää ja ennaltaehkäisevää työtä tulisi tehdä paljon enemmän. Aivan kuten työssänikin teen edistävää ja voimavaralähtöistä nuorten mielenterveystyötä, kaikkien ihmisten tulisi osata hakea itselleen sopivia tapoja ja keinoja fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin edistämiseen. Sama pätee parisuhteisiin: on hyvä mennä juttelemaan vaikkapa sitten parisuhdeterapeutille vaikkei mitään varsinaisen suuria ongelmia olisikaan. Mielestäni kaikki nämä teot ja itsestä huolehtiminen vain osoittavat, että rakastamme itseämme. Se ei todellakaan ole itsekkyyttä kuten usein ajatellaan. Sinun tulee pitää ensisijaisesti itsestäsi huolta, sitten vasta kanssaihmisistäsi. Kouluissa tulisi ottaa näitä asioita yhä enemmän esille: jokaisen on hyvä pohtia omia arvojaan, unelmiaan, kiitollisuutta sekä mielenterveys- ja elämäntaitojaan. Niitäkin voi oppia ja vahvistaa. Näen etenkin järjestöjen roolin tässä asiassa suurena. Työssäni olemme vieneet juurikin edellä mainittuja asioita opiskelijoiden arkeen tarjoamalla mielenterveys- ja elämänhallintaitoja vahvistavaa valinnaisainetta. Edistävään ja ennaltaehkäisevään työhön satsaaminen tulee myöskin yhteiskunnalle halvemmaksi kuin korjaava työ. Hyvää on ylläpidettävä, sillä tässä kaaoksessa ja muuttuvassa kovien arvojen maailmassa vajoamme erittäin helposti synkkyyteen.

17.2.2015 tuli täyteen 8-vuotta <3

Kiitollisuus, läsnäolo, nauttiminen, unelmien toteuttaminen. Yhteys, tyyneys, rakkaus ja herkkyys. Näitä asioita ja arvoja vaalin erityisesti elämässäni nyt ja joka päivä.

"Olen vastuussa omasta elämästäni ja omasta hyvinvoinnistani. Jos asiat eivät mene, kuten olen mielikuvissani kuvitellut, käännyn sisäänpäin ja mietin, mitä itse voin tehdä toisin, juuri nyt. Minä itse päätän, miten suhtaudun olosuhteisiin, ihmisiin ja tilanteisiin. Toki asioita tapahtuu, joita en elämääni halua, mutta silloinkin voin valita lopulta sen miten niihin asioihin suhtaudun. En halua syyttää toisia, vaan päätän jatkaa itse eteenpäin niillä eväillä, jotka minulla nyt ovat". Jenny Belitz-Henrikssonin kirjasta Sisäinen voima - 365 ajatusta parempaan arkeen.

Jatkan eteenpäin niillä eväillä, jotka minulla nyt ovat.

Monenlaisia tunteita

Luen jälleen vertaisteni tarinoita. Niitä on netti pullollaan, erityisesti Endometrioosiyhdistyksen vertaistukiryhmässä Facebookissa. Kiehun raivosta, epäoikeudenmukaisuudesta, surusta. Lääkärit eivät usko, opettajat eivät usko, vähättelyä, hormoneja, syöpälääkityksiä, ivf-hoitoja. Onko toivoa enää jäljellä? Mitä pitää tehdä, että tästä sairaudesta tiedetään ja meidät otetaan todesta?

Minäkin luulin, että päässäni viiraa. Tottakai luotin siihen, että gynekologit osaavat asiansa. Sitten syytin itseäni siitä etten osannut kertoa tuntemuksistani, oireistani, kivustani, kurjuudestani tarpeeksi hyvin. Luotin sokeasti siihen, että gynekologit tietäisivät ettei voimakas kuukautiskipu kuulu naisen elämään.

Voimakas kuukautiskipu ei ole normaalia!

Minun eteeni on matkan varrella sattunut monia ihmisiä keillä olisi ollut mahdollisuus kertoa minulle, jos olisivat tienneet: neuvolan hoitaja, keneltä sain ensimmäiset e-pillerini kipujen hoitoon. Lääkäri, joka neuvolassa kirjoitti minulle uuden reseptin. Lukuisat gynekologit keiden vastaanotolla olen käynyt. Se opettaja, joka vei minut kotiin kun en voinut kivun takia olla koulussa. Monta mahdollisuutta pelastukseen.

Se ei kuitenkaan enää riitä. Se, että vain gynekologit tietävät. Kouluterveydenhoitajilla, opettajilla, kuraattoreilla, koulupsykologeilla - kaikilla niillä ketkä kohtaavat nuoria, tulee olla tieto tästä sairaudesta. Endometrioosiyhdistyksellä ja sen jäsenillä on tietoisuuden leviämisessä suuri rooli: se voi erilaisin keinoin tehdä sairautta tunnetummaksi, esimerkiksi järjestämällä tietoiskuja kouluille.

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Sananlasku, joka pitää hyvin paikkansa. Katsoin eilen illalla Inhimillisen tekijän, jossa oli haastattelussa kolme kroonisen sairauden kanssa elävää ihmistä. Päällimmäisenä mieleeni jäivät nämä ajatukset: elämä ei pääty sairauteen vaan sen kanssa voi elää. Hetkestä nauttiminen korostuu ja haaveista tulee tehdä totta nyt! Pelko ja murehtiminen ovat turhia ja ne vähentyvät sairauden myötä. Sairastumiselle ei voi mitään mutta sille voi miten sairastat. Allekirjoitan nämä kaikki.

Sisäinen voima - 365 ajatusta parempaan arkeen.

Näihin ajatuksiin saa tukea Vastaisku ankeudelle -blogin kirjoittajan Jenny Belitz-Henrikssonin uudesta kirjasta: Sisäinen voima - 365 ajatusta parempaan arkeen. Aion kirjoittaa blogiini ajatuksia ja ajatelmia tuosta kirjasta, joka niin syvästi kolahtaa minuun. Tässä yksi niistä:

"Onnellisuus voi olla arkesi perusvire ja elämäsi vahva perusta. Onnellisuus ei tarkoita, ettet ikinä kokisi kärsimystä tai ettei arjessasi olisi huonoa stressiä ja tiukkoja tilanteita. Hyviä ja huonoja asioita tapahtuu, mutta silti normaali perusolotilasi voi ja saa olla ilo ja onnellisuus. Ja kun tunnet olosi hyväksi, olet valmiimpi kohtaamaan myös erilaisia vastoinkäymisiä ja niiden opetuksetkin näet usein selkeästi. Ilon ja onnellisuuden kautta lakkaat myös useimmiten murehtimasta pikkuasioista. Sinulla ei ole enää tarve valittaa tai voivotella turhasta tai pikku asioista. Hyvinvointi on oma valintasi, niin myös se, mitä päivältäsi tai vaikka sitten koko elämältäsi toivot, haluat ja odotat. Toki kohtaat vastoinkäymisiä, mutta itse valitset asenteen niitäkin kohdatessasi. Voit valita asenteesi jokainen aamu, kun heräät."

"Jos minua ottaa päähän, katson ympärilleni ja noteeraan viisi kaunista asiaa tai ihanaa ihmistä, jotka ovat elämässäni. En muistele vanhoja, elämäni on tässä ja nyt. Kun sisälläni kuohahtaa, palautan itseni tähän hetkeen ajattelemalla, että tämäkin menee ohi. Iltaisin kiitän päivän aikana tapahtuneista asioista ja tilanteista, riippumatta siitä, millaisia ne olivat. Joskus isokin ongelmatilanne tietää hyvää, joka saapuu elämääni myöhemmin. Aamuisin valitsen onnellisuuden ja päätän, että päivästä tulee loistava."

Kirjasta lisää Facebookissa ja Vastaisku ankeudelle -blogissa. Sisäinen voima löytyy sisältäsi ja voit käyttää sitä joko itseäsi vastaan tai sinun hyödyksesi. Sinä itse voit valita ja vaikuttaa.

Leikkauksen tuomia oivalluksia elämästä ennen ja jälkeen leikkausta

Vasta leikkauksen ja toipumisajan jälkeen todellisuus valkeni: olen ihan oikeasti todella, siis todella, kipeä. Kirjoitin oireista, jotka kuuluvat endometrioosiin. Kerroin myös kun ensimmäisen kerran kuulin sairaudesta ja googlettelin mistä oikein oli kyse. En tunnistanut itsessäni muita oireita kuin kivuliaat kuukautiset. Vasta myöhemmin ymmärsin, että vuonna 2009  olleet kummalliset vatsaoireet olivat jo merkki endosta, samoin kouristuskohtaukset jotka veivät sairaalaan. Minulla oli koko vuoden 2014 ollut ihmeellistä tiputteluvuotoa ja olin ajatellut, että ne kuuluivat asiaan kun söin minipillereitä. Kun luen oirelistaa läpi niin valehtelematta olenkin kärsinyt enemmän tai vähemmän kaikista listan oireista. Lapsettomuus on meidän kohdalla selvityksen alla.

Olin siis ihmeellisen hyvin onnistunut ummistamaan silmäni oireilta ja tosiasiassa en ollut kuunnellut omaa oloani lainkaan. Tulen myöhemmin kertomaan tarkemmin mitä olen sairastumiseltani oppinut ja itseni kuuntelu on ehdottomasti yksi niistä tärkeimmistä opetuksista.

Vaikka endometrioosi on krooninen sairaus ja oireista liian moni on vielä päivittäin muistuttelemassa, on varmaa, että elämänlaatuni on kaikesta huolimatta parantunut huomattavasti. Jo se auttaa kummasti kun tiedän mikä minulla on. En olekaan vainoharhainen.

Olen myös oivaltanut, että sitä sairaampi olen mitä enemmän ajattelen sairautta. Ennen kun olin töiden jälkeen tai viikonloppuisin todella väsynyt, ajattelin, että se kuuluu normaalin työssäkäyvän ihmisen arkeen. Kukapa ei olisi väsynyt työpäivän jälkeen. Nyt tiedän, että väsymys kuuluu sairauteen. En tiedä osaanko selittää tuntemustani tarpeeksi hyvin mutta tavallaan nyt kaikki on sairauden syytä kun ennen olisin ajatellut, että "vähän väsyttää, ei haittaa, otan päikkärit". Ennen koko diagnoosia olin ikäänkuin ihan terve, nyt olen elinikäisesti tuomittu sairaan leimalla omalla ajattelullani.

"Samankaltaisuus vetää puoleensa - myönteiset ajatukset keräävät myönteisiä seuraamuksia ja päinvastoin. Se, mitä eniten ajattelet tai mihin keskityt, toteutuu omassa elämässäsi. Ajatuksista tulee totta." -Rhonda Byrne - Salaisuus
Susoittelen Rhonda Byrnen Salaisuus -kirjaa lukulistallesi. Tämä Ylen juttu antaa sinulle ensikosketuksen kirjan sanomaan.

Päikkärit mökillä.

Väsymys on tällä hetkellä yksi pahimmista oireista. Uskon, että myös vuodenajan pimeydellä on oma osuutensa asiaan. Syön hyvin, liikun fiiliksen mukaan, popsin vitamiineja, nukun 8-9 tuntia ja tuijotan kirkasvalolamppua. Teen kaikkeni etten olisi jatkuvasti niin väsynyt. Muistan miten ennen diagnoosia sain kuulla väsymyksestäni: "taasko sä nukut", "miten sä voit olla niin väsynyt koko ajan?", "nyt ei nukuta!". Nuo puheet on tuntuneet tosi ikäviltä koska minulla on rajallinen määrä keinoja sille mitä voin asialle tehdä. Väsymykseni on ollut ongelma etenkin yhteisillä reissuilla. Mökki on minulle paikka missä voin rauhoittua, levätä ja saada voimaa. Päiväunet kuuluvat silloin asiaan ja yleensä niiden jälkeen olenkin paljon virkeämpiä. Ne ovat siis hyväksi minulle. Olen kuitenkin saanut kuulla asiasta kanssamatkustajiltani. Toivoisinkin, että sen sijaan, että sanomme asiat siten miten me haluaisimme niiden olevan ja miten me tekisimme, miettisimmekin mitä toinen mahtaa asiasta ajatella: toinen rentoutuu tekemällä, toinen taas lepäämällä. Onneksi mieheni ymmärtää ja kehoittaa ottamaan päiväunet kun siltä tuntuu. Näin hän on sanonut jo ennen kuin edes saimme tietää koko sairaudesta.

Kirkasvalolamppu on tehokkaassa käytössä. Myös Venlalla.

Uskon siihen, että kaikella on tarkoituksena ja asiat tapahtuvat meille syystä. Kuten Tommy Hellsten eräällä luennolla sanoi:

"Vaikeudet pyrkii synnyttämään meissä tietoisuutta. Vaikeudet opettaa aina, mitä elämä haluaa opettaa? Voimme oppia suhtautumaan vastoinkäymisiin positiivisesti. Silloin ne saavat tehdä tehtävänsä ja poistua. Jos emme opi niistä, joudumme kenties toistamaan samoja virheitä kunnes opimme sen mitä ne tulivat opettamaan".

Mökki on voimapaikka. (C) mieheni.

Olen tullut siihen tulokseen, että huono stressi sairastutti minut. Tai oikeastaan se oli viimeinen tikki sille, että endometrioosi pahentui ja siten se pystyttiin diagnosoimaan. Olen näin jälkikäteen ymmärtänyt, että monet oireeni olivat merkkejä stressistä: sydämen tykytykset, refluksioireet, elämänilon kadottaminen, riidat, lievästi korkealla ollut verensokeri jne. Ne yrittivät kertoa minulle jotain mutta koska en suostunut pysähtymään ja kuuntelemaan, kävi näin.

Toisaalta pidän ajatuksesta, että kaikki tapahtuu jonkin tarkoituksen takia, kenties jonkun tai jonkin minua suuremman aloitteesta. Vaikka endometrioosi on tuonut paljon ikäviä asioita minun ja läheisteni elämään, en voi kieltää etteikö se olisi myös edesauttanut joitain tärkeitä, mukavia asioita. Oli tämä sitten itseaiheutettua tai elämän itsensä tielleni määräämää, niin tärkeintä on oma suhtautuminen asiaan ja opiksi ottaminen.

Ensimmäinen yö kotona ja sairasloma

Leikkauksen jälkeen olin väsynyt monta päivää. Vatsa turposi leikkauksesta seuraavan yön aikana niin, että näytti kuin olisin ollut raskaana. Tuska. Seuraavat päivät ja yöt olivat hirveitä. En pystynyt läheskään aina halutessani kääntymään sängyssä, joten aina oli jompikumpi kylki puutunut. Kääntyminen kyljeltä toiselle kesti joka kerta muutama minuutti. Surkuhupaisin juttu kääntymisessä oli se, että aina kun vaihdoin kylkeä niin tuntui siltä että sisäelimet valahti toiselle puolelle kroppaa. Endoa oli ollut sisäelinten ympärillä niin paljon, että nyt leikkauksen jälkeen elimet olivat saaneet enemmän tilaa. Lisäksi vatsassa oli vielä tutkimuskaasua, mikä tietysti sekin vaikutti asiaan.

"Toimenpiteessä vatsaan tehdään kahdesta neljään noin puolen senttimetrin mittaista viiltoa, joiden kautta kamera ja leikkausinstrumentit viedään vatsaonteloon. Vatsaonteloa laajennetaan tutkimuskaasulla paremman näkyvyyden saamiseksi." -Endometrioosiyhdistys (Lähde)

Mahaan tuli kolme viiltoa.

Tuosta kaasusta aiheutui hartiapistos, jonka piti mennä muutamassa päivässä ohi mutta minulla se oli viikon. Se oli kuin erittäin jumissa olleet hartia ja lapaluu. Hartiapistokseen ei auttanut mikään särkylääke.

"Hartiapistos johtuu tutkimuksessa käytetyn kaasun (hiilidioksidin) aiheuttamasta palleahermonärsytyksestä. Oire on vaaraton, mutta kiusallinen." -Endometrioosiopas (Lähde)

Hoitaja neuvoi sairaalassa, että kipu ei edistä paranemista ja kipulääkettä tulisi ottaa 3-4 tunnin välein. Tein kuten käskettiin. Optimisena ihmisenä olin ajatellut, että pärjäisin seuraavan päivän yksin kotona. Ajatukseni osoittautui todella vääräksi ja tajusin sen jo nukutuksesta herättyäni. En ollut yksin ensimmäiseen viikkoon koska tarvitsin taluttajan jokaiselle askeleelleni. Aika nopeasti lähdin kuitenkin liikkeelle koska sitä suositeltiin. Kävelin tuettuna kilometrin ja siinäkin kesti tunti. Ihan kauheata! Ajattelin, että tämä ei voi olla todellista! Onneksi pidän fyysisestä kunnostani huolta.

Nopeasti ilmeni ettei 10 päivän sairasloma riitä toipumiseen. Pyytämällä sain viikon lisää. Olen ymmärtänyt, että 10 päivän sairasloma annetaan ei-fyysistä työtä tekeville mutta itse en ihan ymmärrä tuota kriteeriä. Mielestäni työn fyysisyys ei määrittele sairasloman pituutta. Jokaisessa työssä rasittuu omalla tavallaan ja ihan pelkkä työmatkakin voi olla suuri voimanponnistus.

Venla oli aina vierellä <3

Ystävät ja sukulaiset ovat maailman ihanimpia: minulle tuotiin karkkia, suklaata, muffinsseja, sämpylöitä, suklaakakkua, omenapiirakkaa, kukkalähetys, kortteja ja lisää kukkia. En ole ikinä tuntenut oloani niin rakastetuksi. Mieheni oli paras tuki ja turva, puunasi, putsasi, antoi lääkkeitä, teki ruokaa. Venla-kissa makasi joka päivä vieressäni ja halusi mahankin päälle parantelemaan.

Leikkauskertomus kuvineen

Avoimuuden ja rehellisyyden nimissä ajattelin, että julkaisen blogissani myös leikkauskertomuksen sekä leikkauksessa otetut kuvat. Toivon, että kertomuksesta ja kuvista olisi hyötyä erityisesti jos blogini pariin on eksynyt terveydenhuollon ammattilaisia. Kuvat eivät ole kauniita, joten saat ne näkyviin viemällä kursorin niiden päälle.

Leikkauskertomus.

Tuo valkuaisen näköinen kohta on endometrioosia.

Kahdesta viimeisestä kuvasta näkee lopputilanteen leikkauksen jälkeen.

Oikean lääkärin metsästys ja laparoskopia

Syyskuussa 2014 alkoi oikean lääkärin metsästys. Tähän aikaan ravasin lääkärissä noin kerran viikossa kunnes oikea lääkäri löytyi. Tehokkaana naisena otin heti selvää mitkä yksityiset tekisivät laparoskopioita eli leikkaisivat endometrioosia. 

"Laparoskopia eli vatsaontelon tähystys on yksi yleisimmistä endometrioosin diagnostiikassa ja hoidossa käytetyistä toimenpiteistä. Tähystys tehdään nukutuksessa leikkaussaliolosuhteissa." -Endometrioosiyhdistys (Lähde)

Varasin ajan Mehiläisen Teija Alangolle. Mehiläisellä todettiin jo kolmannen kerran, että oikeassa munasarjassa näkyi endometriooma. Vaikka diagnoosi oli tehty jo muualla, halusivat kaikki lääkärit vielä varmistaa asian itse. Lääkäri teki saman tien vakuutusyhtiölle maksusitoumuspyynnön. Seuraavana päivänä vakuutusyhtiöstä soitettiin, että maksusitoumus on hyväksytty mutta vakuutusyhtiö korvaisi leikkauksen ainoastaan Terveystaloon. Olisin tietysti voinut ensimmäiseksi ottaa selvää mitkä laitokset ovat vakuutusyhtiön kumppaneita mutta tehokkuus vei voiton tässä asiassa. Terveystalosta valitsin Minna Kaukon, joka on endometrioosin hoitoon erikoistunut gynekologi, hyvin tunnettu ja myöskin yksi Endometrioosiyhdistyksen asiantuntijalääkäreistä. Minna varasi minulle saman tien leikkausajan, hänen normaaleista leikkauspäivistä poiketen. Minnan kanssa koin heti sielujen sympatiaa ja sain häneltä ensi hetkestä lähtien yksilöllistä ja lämmintä asiakaspalvelua.

Yhdistyksellä on paljon hyödyllistä materiaalia.

Nyt kun pahin järkytys oli takanapäin pyysin, että Minna selittäisi minulle mistä koko endometrioosissa on kyse. Näihin aikoihin olin myös itse etsinyt endosta paljon tietoa ja liittynyt Endometrioosiyhdistyksen jäseneksi. Yhdistykseltä sainkin tervetulopaketissa erittäin paljon hyödyllistä informaatiota sairaudesta ja leikkaukseen valmistautumisesta toipumisaikaan asti.

"Endometrioosi on alidiagnosoitu ja alihoidettu yleinen nuorten naisten invalidivoiva sairaus. Se on kohdun limakalvon pesäkesirottumatauti, jota sairastaa arviolta 7-10 % hedelmällisessä iässä olevista naisista. Endometrioosissa kohdun limakalvon kaltaista kudosta kasvaa kohdun ulkopuolelle esimerkiksi munasarjoihin, munanjohtimiin sekä kohdun, suolen ja virtsarakon pinnoille. 

Endometrioosipesäkkeet käyttäytyvät samantapaisesti kuin kohdun limakalvo. Ne reagoivat kuukautiskierron mukaiseen estrogeenitason nousuun ja laskuun. Estrogeenitason kohotessa pesäkkeet paksuuntuvat, mutta väärässä paikassa kasvava kudos ei pääse poistumaan elimistöstä vuotona. Vatsaontelossa vuotava veri ärsyttää ja tulehduttaa viereisiä kudoksia, jonka seurauksena voi muodostua arpikudosta ja elimiä toisiinsa liimaavia kiinnikkeitä. 

Endometrioosi aiheuttaa kroonista kipua, heikentää sitä sairastavan elämänlaatua ja aiheuttaa lapsettomuutta. Endometrioosi on uusiutuva, krooninen sairaus. Lopullista parantavaa hoitoa ei sairauteen ole vielä löytynyt, mutta oireita voidaan hoitaa muun muassa tulehduskipulääkkeillä, hormonilääkkeillä tai leikkauksella.

Oireet 

• runsaat ja/tai kivuliaat kuukautiset 

• kipu ja/tai tiputteluvuoto ennen kuukautisia 

• välivuodot 

• krooninen kipu alavatsan, sukupuolielinten ja/tai lantion alueella 

• yhdyntäkipu tai kipu välittömästi yhdynnän jälkeen 

• tärinäkipu 

• selkäkipu 

• iskiaskipu 

• tihentynyt virtsaamistarve ja/tai kipua virtsatessa

• suolen toiminnan häiriöitä ja/tai kipua ulostaessa 

• pahoinvointi 

• hiivatulehdukset 

• krooninen väsymys  

• lapsettomuus"

-Endometrioosiyhdistys (Lähde)

Sairaus. Olen siis sairas. Elinikäisesti. 

Leikkauspäivä saapui ja se oli 15.10.2014. Työt olin järjestänyt niin, että pystyin olemaan poissa ainakin 10 päivän ajan mitä sairaslomaa kirjoitettaisiin. Mieheni vei minut kello 8 aamulla Terveystalon leikkausosastolle. Olimme ajatelleet, että hän olisi kanssani niin kauan kunnes minut vietäisiin leikkaussaliin mutta yllättäen hänet käännytettiinkin heti ovella pois. Sisään minut kuitenkin otti tosi mukavan oloinen nuori nainen, joka opasti vaihtamaan päälle sairaalavaatteet. Lääkärikin tuli heti moikkaamaan ja selostamaan miten leikkaus etenisi. Sain myös esilääkityksenä rauhoittavaa ja särkylääkettä. Varauduin siihen, että joutuisin odottelemaan koska leikkaus oli sovittu alkavaksi klo 9. Menin sängylle makuulle ja otin kirjani esiin, ehdin lukea kirjastani noin viisi lausetta ja nekin kahteen otteeseen kunnes koko leikkaushenkilökunta tuli hakemaan minua saliin. Ajattelin, että onpas hyvää palvelua. Kävelin leikkaussaliin itse ja leikkauspöydällekin kiipesin ihan omin voimin. Hoitaja kysyi nimeäni ja henkilötunnustani sekä lääkeallergioita. Allergioita kysyttiin moneen otteeseen. Seuraavaksi anestesialääkäri tökkäsi kanyylin oikeaan käteeni ja sanoi: ”nyt alkaa nukuttamaan, nuku hyvin”. Ehdin ajatella: ”kyllä minä jaksan vielä pitää silmiä auki”, kunnes ne painautuivat väkisin kiinni.

Suosittelen lukemaan Alexander Loydin ja Ben Johnsonin Paranemisen avaimen.

Heräsin. Kello oli noin 11-12. Hoitaja tuli heti katsomaan ja kyseli oloani. Sekavana muistan vastanneeni: ”ihan kun olisin vaan nukkunut koko ajan”. Terveystalossa ei kipulääkkeitä säästelty ja se oli onni. Sain kanyylin kautta kipulääkettä todella monta kertaa. Lääkärikin tuli jossain vaiheessa kertomaan, että leikkaus oli mennyt tosi hyvin. Kaikki lääkärit olivat nähneet ultrassa vain sen yhden munasarjan endometriooman mutta tautia olikin löytynyt lopulta molemmista munasarjoista, kohdusta, rakosta, maksasta, vatsasta, pernasta… – you name it, I have it! Lääkäri totesi ”ei ihme, että olet ollut kipeä”. 

Leikkaus on ainoa tapa saada varma endometrioosidiagnoosi. -Endometrioosiyhdistys (Lähde)

Kanyyli on aika mainio keksintö.

Olin koko leikkauspäivän ihan hirveän väsynyt. Silmät ei pysyneet auki edes ruisleipää syödessä. Yritin syödä yhtä ruisleivän palaa kaksi tuntia. Mehua sain juoda viinilasista. Hoitajat arvioivat miehelleni, että pääsisin kotiin samana päivänä klo 15-18 välillä kunnosta riippuen. Vessahätää piti kuitenkin odotella ennen kuin hoitajat uskalsivat päästää kotiin. Vessahätä tuli ja olin valmis kotiinlähtöön klo 19 aikoihin. Yksi kriteeri oli vielä, että saisin itse puettua vaatteet päälle. Siinä kolmas kerta toden sanoi. Ensimmäinen ja toinen yritys tyssäsi siihen kun alkoi heikottamaan niin paljon, että piti mennä takaisin sänkyyn makaamaan. Ehdin jo ajatella, että tämä ei voi olla totta, miten voin olla näin huonossa kunnossa. Mieheni tuli hakemaan ja hoitaja kuskasi minut autolle pyörätuolissa. Kotimatka piti ajaa hissukkeen koska kaikki töyssyt tuntuivat kropassa tosi ikäviltä. Kotiin päästyäni nukahdin heti. Tästä alkaisi uusi, leikkauksen jälkeinen, elämä endon kanssa.

Kotona väsyneenä toipilaana Venla-kisu vieressä.

Oireita ja vääriä diagnooseja

Kaikki tytöt muistavat sen päivän kun kuukautiset alkoivat. Olin 13-vuotias ja ihmettelin kun mahaan sattui. Mahakivuista olen kärsinyt aina, ja niitä ovat kuukautisten lisäksi aiheuttanut myös laktoosi-intoleranssi. Äitinikin muistaa, kuinka vauvasta asti minulla on aina ollut ongelmia mahani kanssa. Muistan, kuinka yläasteella jouduin kesken tunnin poistumaan luokasta kirjaston sohvalle, koska kuukautiskipuni olivat niin pahat: pyörtyminen ei ollut kaukana. Toisena päivänä opettaja joutui viemään minut kesken koulupäivän kotiin liiallisen kivun takia. Näistä tapauksista sekä äidin neuvoista oppineena yritin aina ottaa särkylääkettä ennen kuin kipu yltyi liian pahaksi. Äiti osasi neuvoa, koska oli itsekin kärsinyt kovista kuukautiskivuista. Läheskään aina se ei onnistunut, ja olinkin lähes joka kuukausi kaksinkerroin kivusta. Helpoitus tuli, kun aloitin Yasmin merkkisten e-pillereiden käytön kipujen hoitoon.

"Endometrioosin syytä ei edelleenkään tunneta, mutta sukurasitus on ilmeinen. Mikäli äidillä on endometrioosi, tyttären sairastumisriski on seitsemänkertainen." -Lääkärilehti (Lähde)

Vuonna 2009 joulukuussa ennen Buenos Airesiin vaihtoon lähtöä kävin gastroenterologin vastaanotolla koska olin melkein koko syksyn kärsinyt aina syömisen jälkeen tulevista mahakrampeista, jotka johtivat  siihen, että istuin joka ilta syönnin jälkeen vessanpöntöllä. Kaikki tutkimukset, tähystykset, gastroskopia ja kolonoskopia, tehtiin mutta tuloksena ei ollut muuta kuin epäilty refluksitauti.

"Rekluksitaudissa mahan sisältöä nousee toistuvasti takaisin ruokatorveen, mikä aiheuttaa närästystä ja joskus muitakin oireita." -Terveyskirjasto (lähde)

Hoidoksi sain Vi-Siblin kuituvalmistetta, jonka olisi pitänyt auttaa mahavaivoihin mutta itse asiassa teki päinvastaisen tuloksen eli teki vatsan löysäksi. Heitin Vi-Siblinit roskiin. Ja kuten lääkärikin osasi ennustaa, oireet katosivat vaihdon aikana kun ruokavalioon tuli shokkimuutos, ja takaisin Suomeen tullessa oireet eivät yllättäen palanneetkaan. Tosin tein itsekin muutoksia ruokavaliooni kuntosalillani käydyn ravintovalmennuksen jälkeen. Sen vaikutuksista lisää myöhemmin.

Buenos Airesissa tapasin hyvän ystäväni Tuulan.

Mahakivut pysyivät kurissa marraskuuhun 2013 asti. Olin seuraavana päivänä lähdössä klo 6 aamulla äitini kanssa Budapestiin. Menin normaalisti nukkumaan klo 22. Parin tunnin päästä heräsin kauheaan mahakramppiin. Lyyhistyin vessaan ja mieheni mukaan hän ei saanut mitään kontaktia minuun ja päätti kutsua ambulanssin. Ambulanssikuskit antoivat morfiininjohdannaista suoraan suoneen joka helpotti kipuun heti. Tämä vei tosin myös tajunnan melkein kokonaan pois. Umpilisäkkeen tulehdusepäilyn takia he veivät minut Peijaksen ensiapuun. Siellä olin muutaman tunnin tarkkailussa. Lääkäri ei varmaa syytä kipuun löytänyt, mutta epäili omien sanojensa mukaan suolen venymistä ja lähetti minut kotiin. Olimme kello kolme aamuyöstä takaisin kotona  ja parin tunnin päästä siitä olinkin jo lentokentällä matkalla Budapestiin. Matka meni muuten hyvin mutta kävely tuotti kipua koska olo oli ihan kun vatsakalvo olisi syöpynyt. Syöminen sattui ja vatsalihakset olivat hellinä. Samanlainen kohtaus toistui tämän jälkeen tammikuussa ja heinäkuussa 2014.

Maailman tärkein tuki ja turva kenen kanssa jaetaan ilot ja surut. Äiti <3

Heinäkuisen kohtauksen jälkeen lähdin mökille ja mökkimatkalla aloin puhumaan äidille ja kummitädille kohtauksista ja siitä, että tajusin niiden tulevan aina kuukautisten aikana. Kummitädin ekat sanat taisivat olla: ”kuulostaa ihan endometrioosilta, kannattaa mennä heti lääkäriin”. Googlettelin, että mikä ihme on endometrioosi ja ajattelin, että eihän näistä oireista mikään muu kun kuukautiskivut kuulu kohdallani kuvaan. Asia kuitenkin jäi painamaan mieltä ja päätin varata ajan gynelle koska muutenkin piti saada lisää pillereitä. Tässä vaiheessa Yasminit oli ehkäisylaastarin kautta vaihtuneet minipillereiksi. Menin gynekologille ja pyysin, että tutkisi minut ihan läpikotaisin koska tällaisia kohtauksia oli ollut ja sukulaiset olivat kertoneet endometrioosi-nimisestä taudista. Onneksi pyysin läpikotaista tutkintaa: vaginaalinen ultraäänitutkimus paljasti, että oikeassa munasarjassa oli 5 cm kokoinen endometriooma ja sain lähetteen Kätilöopistolle. Olin shokissa. 

"Munasarjan endometrioosikystat eli endometrioomat näkyvät kaikukuvauksessa tyypillisesti pyöreänä, tasakaikuisena ja sameana muutoksena munasarjassa." -Duodecim (lähde)

Lääkäri ei kertonut taudista sen enempää enkä järkytykseltäni saanut mitään kysyttyä. Tämän jälkeen soitin itku kurkussa miehelleni ja kerroin mitä löytyi. Gynekologin jälkeen olin sopinut näkeväni äidin kenelle tietysti kerroin asiasta. Äiti totesi: "Älä huoli, kyllä se pystytään hoitamaan”. Lohdutus helpotti, mutta en silti osannut odottaa yhtään mitä edessä olisi.

Minä, äiti, pikkuserkku ja kummitäti - Ihanat Naiset

Tässä vaiheessa ymmärsinkin, että vuonna 2009 ilmenneet vaivat sekä 2013 tulleet kohtaukset ovat johtuneet endometrioosista. Sain siis kaksi kertaa väärän diagnoosin.

"Diagnoosiviive on keskimäärin 6-9 vuotta. Lisäksi endometrioosi ei aina näy ultraäänitutkimuksessa eikä gynekologisessa sisätutkimuksessa, joskin indikaatiota sairaudesta voi näillä saada. Usein diagnosoidaan ensin väärin tavalliset kuukautiskivut, tulehdukset ja toiminnalliset vatsavaivat." -Endometrioosiyhdistys (lähde)

Sain Kätilöopistolle ajan syyskuun alulle. Kävimme siellä yhdessä mieheni kanssa ja alkuperäinen diagnoosi pysyi, tosin kysta oli jo ehtinyt melkoisesti kasvaa. Minut laitettiin leikkausjonoon, jonka arvioitu pituus oli 6kk. Lääkäri suositteli olla menemättä jo maksetulle joulukuun Thaimaan matkalle koska ”kohtaus voi tulla ja silloin ambulanssilentokoneen lennättäminen Suomeen tulisi kalliiksi”. En kuitenkaan perunut reissua, koska en suostunut antamaan endolle valtaa sanella elämäni kulkua. Tämä ei välttämättä ollut viisain vaihtoehto, mutta se oli valintani.

Tuo tumma möykky tuossa on endometriooma.

Vielä samana päivänä näin äitini ja kummitätini. Äitini kehoitti ottamaan selvää korvaisiko mieheni kanssa otetut laajat vakuutukset leikkauksen. Kehoituksen myötä koettiin iso onni, kun selvisi että vakuutus korvaa tietyin ehdoin leikkauksen yksityisellä sektorilla. Omavastuuosuuden lisäksi tuli maksaa 10% leikkauskuluista. Nämä ehdot ja luvut saattavat tietysti vaihdella vakuutusyhtiöittäin. Lähipiirini kehoitti käyttämään tilaisuuden samantien hyväksi, ja hetken mieheni kanssa pohdittuamme päätinkin leikkauttaa endoni yksityisellä.