Monenlaisia tunteita

Luen jälleen vertaisteni tarinoita. Niitä on netti pullollaan, erityisesti Endometrioosiyhdistyksen vertaistukiryhmässä Facebookissa. Kiehun raivosta, epäoikeudenmukaisuudesta, surusta. Lääkärit eivät usko, opettajat eivät usko, vähättelyä, hormoneja, syöpälääkityksiä, ivf-hoitoja. Onko toivoa enää jäljellä? Mitä pitää tehdä, että tästä sairaudesta tiedetään ja meidät otetaan todesta?

Minäkin luulin, että päässäni viiraa. Tottakai luotin siihen, että gynekologit osaavat asiansa. Sitten syytin itseäni siitä etten osannut kertoa tuntemuksistani, oireistani, kivustani, kurjuudestani tarpeeksi hyvin. Luotin sokeasti siihen, että gynekologit tietäisivät ettei voimakas kuukautiskipu kuulu naisen elämään.

Voimakas kuukautiskipu ei ole normaalia!

Minun eteeni on matkan varrella sattunut monia ihmisiä keillä olisi ollut mahdollisuus kertoa minulle, jos olisivat tienneet: neuvolan hoitaja, keneltä sain ensimmäiset e-pillerini kipujen hoitoon. Lääkäri, joka neuvolassa kirjoitti minulle uuden reseptin. Lukuisat gynekologit keiden vastaanotolla olen käynyt. Se opettaja, joka vei minut kotiin kun en voinut kivun takia olla koulussa. Monta mahdollisuutta pelastukseen.

Se ei kuitenkaan enää riitä. Se, että vain gynekologit tietävät. Kouluterveydenhoitajilla, opettajilla, kuraattoreilla, koulupsykologeilla - kaikilla niillä ketkä kohtaavat nuoria, tulee olla tieto tästä sairaudesta. Endometrioosiyhdistyksellä ja sen jäsenillä on tietoisuuden leviämisessä suuri rooli: se voi erilaisin keinoin tehdä sairautta tunnetummaksi, esimerkiksi järjestämällä tietoiskuja kouluille.

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Sananlasku, joka pitää hyvin paikkansa. Katsoin eilen illalla Inhimillisen tekijän, jossa oli haastattelussa kolme kroonisen sairauden kanssa elävää ihmistä. Päällimmäisenä mieleeni jäivät nämä ajatukset: elämä ei pääty sairauteen vaan sen kanssa voi elää. Hetkestä nauttiminen korostuu ja haaveista tulee tehdä totta nyt! Pelko ja murehtiminen ovat turhia ja ne vähentyvät sairauden myötä. Sairastumiselle ei voi mitään mutta sille voi miten sairastat. Allekirjoitan nämä kaikki.

Sisäinen voima - 365 ajatusta parempaan arkeen.

Näihin ajatuksiin saa tukea Vastaisku ankeudelle -blogin kirjoittajan Jenny Belitz-Henrikssonin uudesta kirjasta: Sisäinen voima - 365 ajatusta parempaan arkeen. Aion kirjoittaa blogiini ajatuksia ja ajatelmia tuosta kirjasta, joka niin syvästi kolahtaa minuun. Tässä yksi niistä:

"Onnellisuus voi olla arkesi perusvire ja elämäsi vahva perusta. Onnellisuus ei tarkoita, ettet ikinä kokisi kärsimystä tai ettei arjessasi olisi huonoa stressiä ja tiukkoja tilanteita. Hyviä ja huonoja asioita tapahtuu, mutta silti normaali perusolotilasi voi ja saa olla ilo ja onnellisuus. Ja kun tunnet olosi hyväksi, olet valmiimpi kohtaamaan myös erilaisia vastoinkäymisiä ja niiden opetuksetkin näet usein selkeästi. Ilon ja onnellisuuden kautta lakkaat myös useimmiten murehtimasta pikkuasioista. Sinulla ei ole enää tarve valittaa tai voivotella turhasta tai pikku asioista. Hyvinvointi on oma valintasi, niin myös se, mitä päivältäsi tai vaikka sitten koko elämältäsi toivot, haluat ja odotat. Toki kohtaat vastoinkäymisiä, mutta itse valitset asenteen niitäkin kohdatessasi. Voit valita asenteesi jokainen aamu, kun heräät."

"Jos minua ottaa päähän, katson ympärilleni ja noteeraan viisi kaunista asiaa tai ihanaa ihmistä, jotka ovat elämässäni. En muistele vanhoja, elämäni on tässä ja nyt. Kun sisälläni kuohahtaa, palautan itseni tähän hetkeen ajattelemalla, että tämäkin menee ohi. Iltaisin kiitän päivän aikana tapahtuneista asioista ja tilanteista, riippumatta siitä, millaisia ne olivat. Joskus isokin ongelmatilanne tietää hyvää, joka saapuu elämääni myöhemmin. Aamuisin valitsen onnellisuuden ja päätän, että päivästä tulee loistava."

Kirjasta lisää Facebookissa ja Vastaisku ankeudelle -blogissa. Sisäinen voima löytyy sisältäsi ja voit käyttää sitä joko itseäsi vastaan tai sinun hyödyksesi. Sinä itse voit valita ja vaikuttaa.